Ranskalaistutkija listasi 25 keinoa Venäjän informaatioiskuja vastaan

Suomen hybridikeskuksen pitäisi keskittyä EU:n ja Naton torjuntatoimien yhteensovittamiseen.

  • LKS 20150322 // LKS 20150313 Venäjä ja Krimin niemimaa kättelevät julisteessa Jaltan koulussa numero yksi Jaltalla perjantaina 13. maaliskuuta 2015. ... Russia and Crimean peninsula shake hands in a poster at the School Number One in Yalta, Crimea on Friday, 13th March, 2015. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

    Propagandaa venäläiskoulussa Krimillä: Venäjä ja Krimin niemimaa kättelevät julisteessa.

    ()

Ranskan sotilasakatemian strategisen tutkimuksen johtaja Jean-Baptiste Jeangène Vilmer pitää Venäjän disinformaatiota uhkana Euroopalle. Propagandaan ei hänen mukaansa kannata vastata propagandalla, vaan tarvitaan muita keinoja.

Revue Défense Nationale -lehteen kirjoittamassaan artikkelissa Vilmer listaa 25 tapaa, joilla Eurooppa voi nykyistä menestyksellisemmin vastata Venäjän asettamaan haasteeseen.

Kiteytykset hänen esittämistään toimista ovat tässä.

1. Disinformaation eli tarkoituksellisesti harhaanjohtavan tiedon, propagandan ja julkisuusdiplomatian käsitteitä on käytettävä täsmällisesti. Jokaisella valtiolla on oikeus puolustaa omia näkemyksiään, mutta tosiasioiden tahallinen väärentäminen on syytä tuomita.

2. Venäjää ei ole syytä demonisoida, vaan olennaista on keskittyä sen tuottaman disinformaation torjumiseen.

3. Kansalaisten tietoisuutta asian tärkeydestä on vahvistettava. Venäjän disinformaation torjuminen on mahdollista vain silloin, kun ilmiön olemassaolo tunnustetaan ja ymmärretään uhka, jonka se eurooppalaisille valtioille muodostaa.

4. On tärkeää tiedostaa, että Venäjän toimet saattavat ylittää informaatiosodankäynnin ja varsinaisten sotatoimien välisiä rajoja sellaisina kuin ne lännessä ymmärretään. Venäläisessä ajattelussa kyberiskut, poliittinen viestintä, vaalien häirintä ja disinformaatio kuuluvat kaikki samaan keinovalikoimaan.

5. Kyse on ilmiöstä, joka on tunnettava mahdollisimman hyvin. Siihen on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota muun muassa ministeriöissä, yliopistoissa, ajatushautomoissa ja mediassa.

6. Disinformaatiota vastaan ei pidä taistella yksinomaan valtiollisin keinoin. On tärkeää, että myös kansalaisyhteiskunta osallistuu sen torjumiseen.

7. Tiedon osoittaminen vääräksi ei riitä, vaikka tosiasioiden esilletuonti onkin välttämätöntä. Venäjämielisen disinformaation tavoitteena on saattaa kyseenalaiseksi koko objektiivisen totuuden käsite ja journalistisen työn edellytykset.

8. Kansalaisten medialukutaidon kehittämiseen on panostettava ja se on aloitettava jo nuorella iällä.

9. Journalismille on luotava yhteiset eettiset pelisäännöt, joiden puitteissa alan kaikki toimijat sanoutuvat irti disinformaation levittämisestä.

10. Disinformaatioon on vastattava tavalla, joka puhuttelee kohdeyleisöä. Jos yleisö kuluttaa vain viihteellisiä sisältöjä, on vastauksenkin tyylilajin oltava viihteellinen.

11. Riippumatonta venäjänkielistä mediaa on tuettava.

12. On tärkeää kääntää riippumattomien venäjänkielisten toimittajien kirjoittamia artikkeleja eurooppalaisille kielille. Se auttaa osoittamaan, että Kremlin ohjauksessa olevat RT ja Sputnik eivät yksin edusta venäläisiä näkökantoja.

13. Lupaavimpia riippumattomia venäjänkielisiä journalisteja on suositeltavaa kutsua mukaan erilaisiin vierailuohjelmiin.

14. Venäjän propagandakoneistosta irrottautuneiden henkilöiden kertomukset auttavat ymmärtämään keinoja, joita disinformaatiokampanjoissa käytetään.

15. Uusinta teknologiaa kannattaa hyödyntää faktantarkistuksen ja trollien tunnistamisen automatisoimiseksi.

16. EU:n ulkosuhdehallinnon yhteydessä toimivan Venäjän informaatiovaikuttamista torjuvan task force -yksikön voimavaroja on syytä lisätä ja sen tuottamia katsauksia jakaa entistä laajemmin.

17. Unionin jäsenvaltioita on rohkaistava kehittämään kansallisia mekanismeja disinformaation torjuntaan. Kansalliset disinformaation torjuntasolut mahdollistaisivat kyvyn vastata harhaanjohtaviin tietoihin nykyistä nopeammin.

18. Disinformaatioon liittyvää yhteistyötä on lisättävä valtioiden, EU:n ja Naton kesken. Päällekkäisyyksiä ja toimintojen monistamista on syytä välttää. Helsingissä toimintansa aloittavan Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen olisi keskityttävä erityisesti tiedonvaihtoon EU:n ja Naton välillä.

19. Virheellisiä tietoja oikaistaessa on hyvä tuoda esille myös se, millaisia propagandamenetelmiä niiden yhteydessä on käytetty. Kun metodit tulevat tutuiksi, niiden tunnistaminen on jatkossa helpompaa.

20. Euroopan vahingoittamiseen pyrkivän propagandan rahoituskanavat on selvitettävä.

21. Olisi luotava kansainvälinen ei-valtiollinen järjestö taistelemaan disinformaatiota vastaan Toimittajat ilman rajoja ja Transparency International -järjestöjen esikuvan mukaisesti.

22. Tarpeen vaatiessa on harkittava myös sakkojen, pakotteiden tai tietyn median sulkemisen kaltaisia vastatoimia. Ne eivät ole sananvapauden rajoittamista silloin, kun tietyt edellytykset täyttyvät.

23. Disinformaation vaikutuksia vastaan on taisteltava vahvistamalla keskinäistä solidaarisuutta EU:n ja Naton piirissä sekä sosiaalista yhteenkuuluvuutta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia – siis juuri niitä asioita, joiden heikentämiseen Venäjä toimillaan pyrkii.

24. Venäjänkielistä viestintää on suositeltavaa lisätä erityisesti sosiaalisessa mediassa.

25. Euroopan unionin on ylpeästi kaiutettava myönteistä viestiä omasta menestystarinastaan, arvoistaan ja periaatteistaan, jotka on saavutettu päättäväisyydellä ja rohkeudella.

Vilmerin ranskankielinen artikkeli on luettavissa kokonaisuudessaan tässä.

Toimittaja: HEIKKI HAKALA.

Arvoisa kommentoija, kunnioitathan hyviä tapoja. Terävä kritiikki on sallittua. Henkilökohtaiset tai kansanryhmien solvaukset ja ihmisarvon loukkaukset poistamme. Voimasanojen käyttöä tai alatyyliä kohtaan meillä on nollatoleranssi. Emme voi myöskään julkaista ulkopuolisia linkkejä. Pysy asiassa.